Toteuttaaksemme Taivaallisen Isämme tahtoa:
Kohti juutalaisten ja kristittyjen kumppanuutta
Lähes kahdentuhannen vuoden molemminpuolisen vihollisuuden ja vierauden jälkeen me
ortodoksirabbiinit, jotka johdamme yhteisöjä, instituutioita ja seminaareja Israelissa, Yhdysvalloissa ja
Euroopassa, tunnistamme nyt edessämme olevan historiallisen tilaisuuden. Tahdomme toteuttaa
Taivaallisen Isämme tahdon hyväksymällä kristittyjen veljiemme ja sisariemme kädenojennuksen
meille. Juutalaisten ja kristittyjen on työskenneltävä yhdessä kumppaneina aikamme moraalisten
haasteiden kohtaamiseksi.
- Shoa päättyi 70 vuotta sitten. Se oli kieroutunut huipentuma vuosisatoja jatkuneille
juutalaisten väheksynnälle, vainolle ja hyljeksinnälle sekä näiden aikaansaamalle
vihollisuudelle juutalaisten ja kristittyjen välillä. Jälkikäteen tarkasteltuna on selvää, että
kykenemättömyys murtaa tämä halveksunta ja käydä rakentavaan vuoropuheluun
ihmiskunnan parhaaksi, heikensi vastarintaa antisemitismin pahoja voimia vastaan, jotka
nielaisivat maailman tappamisen ja kansanmurhan syövereihin. - Tunnustamme, että Vatikaanin toisen konsiilin jälkeen roomalaiskatolisen kirkon virallinen
opetus juutalaisuudesta on muuttunut perusteellisesti ja peruuttamattomasti. Nostra Aetate
-dokumentin julkaiseminen viisikymmentä vuotta sitten aloitti sovintoon pyrkimisen
yhteisöjemme välillä. Nostra Aetate ja sen inspiroimat myöhemmät kirkon viralliset asiakirjat
hylkäävät yksituumaisesti kaikki antisemitismin muodot, vahvistavat J-lan ja juutalaisen kansan
välillä vallitsevan ikuisen Liiton olemassaolon, hylkäävät syytökset jumalanmurhasta ja
painottavat ainutlaatuista suhdetta, joka vallitsee kristittyjen ja juutalaisten välillä –
juutalaisten, joita Paavi Johannes Paavali II kutsui ”vanhemmiksi veljiksemme” ja paavi
Benediktus XVI ”isiksemme uskossa”. Tältä perustalta katoliset ja muut kristityt kirkonjohtajat
aloittivat juutalaisten kanssa rehellisen vuoropuhelun, joka on laajentunut viimeisten
viidenkymmenen vuoden kuluessa. Arvostamme sitä, että kirkko on myöntänyt Israelin
ainutlaatuisen aseman pyhässä historiassa ja maailman lopullisessa lunastuksessa. Tänään
juutalaiset saavat kokea monilta kristityiltä vilpitöntä rakkautta ja kunnioitusta, joka on
ilmaistu lukuisissa dialogialoitteissa, kohtaamisissa ja konferensseissa kautta maailman. - Niin kuin tekivät Maimonides ja Jehuda Halevii
, tunnustamme, että kristinuskon ilmestyminen
ihmiskunnan historiaan ei ole onnettomuus eikä erhe, vaan jumalallisen tahdon aikaansaannos
ja lahja kansoille. Erottaessaan juutalaisuuden ja kristinuskon, oli J-lan päämääränä ero
merkittäviä teologisia eroavaisuuksia omaavien kumppanien välillä, ei vihollisten ero. Rabbi
Jacob Emden kirjoitti: ”Jeesus toi kaksinkertaisen hyvyyden maailmaan. Yhtäältä hän vahvisti
Mooseksen Tooran majesteettisesti… eikä yksikään oppineistamme puhunut painokkaammin
Tooran muuttumattomuudesta. Toisaalta hän poisti epäjumalankuvat kansojen keskuudesta
ja velvoitti heidät seuraamaan Nooan seitsemää käskyä, niin etteivät he käyttäytyisi kuin
kedon eläimet sekä istutti heihin lujat moraaliset piirteet… Kristityt ovat seurakunta, joka
toimii taivaan tähden ja joka on määrätty säilymään, jonka pyrkimyksenä on taivaan tahto ja
jolta ei tulla kieltämään palkkiota.”ii Rabbi Samson Raphael Hirsch opetti, että ”kristityt ovat
hyväksyneet Vanhan testamentin juutalaisen Raamatun jumalallisena ilmoituksena. He
tunnustavat uskonsa taivaan ja maan J-laan niin kuin se on julistettu Raamatussa ja he
tunnustavat jumalallisen Kaitselmuksen suvereniteetin.”
iii Nyt katolisen kirkon tunnustettua Jlan
ja Israelin välisen ikuisen Liiton, me juutalaiset voimme tunnustaa kristittyjen jatkuvan ja
rakentavan merkityksen kumppaneinamme maailman lunastuksessa, ilman minkäänlaista
pelkoa siitä, että tätä käytettäisiin lähetystyön tarkoitusperiin. Kuten Israelin päärabbinaatin
ja Pyhän Istuimen kahdenvälinen komissio on rabbi Shear Yashuv Cohenin johdolla lausunut:
”Emme ole enää vihollisia, vaan yksiselitteisesti kumppaneita pukiessamme keskeisiä
moraaliarvoja sanoiksi ihmiskunnan eloonjäämisen ja hyvinvoinnin puolesta.
iv Kumpikaan
meistä ei kykene täyttämään J-lan missiota tässä maailmassa yksin. - Juutalaisilla ja kristityillä on yhteinen liittoon sisältyvä missio maailman eheäksi saattamiseksi
Kaikkivaltiaan suvereenin hallinnan alla, niin että koko ihmiskunta huutaa Hänen nimeään ja
iljettävyydet pyyhitään pois maan päältä. Ymmärrämme kummankin osapuolen epäröinnin
tämän totuuden tunnustamisessa ja kutsummekin yhteisöjämme ylittämään nämä pelot, jotta
luottamukselle ja kunnioitukselle perustuva suhde voidaan muodostaa. Rabbi Hirsch opetti
myös Talmudin asettavan kristityt, ”mitä tulee ihmisten välisiin velvollisuuksiin, aivan samalle
tasolle kuin juutalaiset. He ovat oikeutettuja nauttimaan kaikista näistä, ei vain
oikeudenmukaisuuden, vaan myös aktiivisen inhimillisen veljesrakkauden velvoitteista.”
Menneisyydessä kristittyjen ja juutalaisten suhteet nähtiin usein Eesaun ja Jaakobin välisen
vastakkainasettelun leimaaman suhteen kautta. Kuitenkin rabbi Naftali Zvi Berliner (Netziv)
ymmärsi jo 1800-luvun lopulla juutalaisten ja kristittyjen olevan Jumalan toimesta määrättyjä
olemaan rakastavia kumppaneita: ”tulevaisuudessa, kun Eesaun lapset tulevat puhtaan
hengen vaikutuksesta johdatetuiksi tunnustamaan Israelin kansan ja sen ansiot, tulemme
mekin tunnustamaan Eesaun veljeksemme.”v - Meillä juutalaisilla ja kristityillä on enemmän yhteistä, kuin niitä asioita, jotka erottavat meidät:
Abrahamin eettinen monoteismi, suhde yhteen ainoaan taivaan ja maan Luojaan, joka
rakastaa meitä ja huolehtii meistä kaikista, juutalaiset Pyhät Kirjoitukset, usko sitovaan
traditioon; samoin myös elämän arvot, perhe, myötätuntoinen oikeamielisyys, oikeudentunto,
luovuttamaton vapaus, universaali rakkaus ja lopulta maailman rauha. Rabbi Moses Rivkis
(Be´er Hagoleh) vahvistaa tämän kirjoittaessaan: ”Oppineemme viittasivat ainoastaan oman
aikansa epäjumalanpalvojaan, joka ei uskonut maailman luomiseen, Egyptistä lähtöön, J-lan
ihmeellisiin tekoihin ja jumalallisesti annettuun lakiin. Sen sijaan kansat, joiden keskuuteen
olemme hajaantuneet, uskovat kaikkiin näihin oleellisiin uskontotuuksiin.”vi - Kumppanuutemme ei millään muotoa vähennä yhteisöjemme ja uskontojemme pysyviä eroja.
Uskomme, että J-la käyttää monia sanansaattajia totuutensa paljastamiseksi, samalla kun
julistamme niitä perustavaa laatua olevia eettisiä velvoitteita, jotka kaikilla ihmisillä on J-lan
edessä, joita juutalaisuus on aina opettanut universaalin Nooan liiton muodossa. - J-lan jäljittelemisessä juutalaisten ja kristittyjen on annettava esimerkki palvelemisesta,
ehdottomasta rakkaudesta ja pyhyydestä. Olemme kaikki J-lan pyhän kuvan kaltaisiksi luotuja.
Juutalaiset ja kristityt tulevat pysymään omistautuneina Liitolle toimimalla aktiivisesti
maailman lunastuksen hyväksi.
Alkuperäiset allekirjoittajat
Rabbi Jehoshua Ahrens (Saksa)
Rabbi Marc Angel (Yhdysvallat)
Rabbi Isak Asiel (Serbian ylirabbiini)
Rabbi David Bigman (Israel)
Rabbi David Bollag (Sveitsi)
Rabbi David Brodman (Israel)
Rabbi Natan Lopez Cardozo (Israel)
Rav Yehudah Gilad (Israel)
Rabbi Alon Goshen-Gottstein (Israel)
Rabbi Irving Greenberg (Yhdysvallat)
Rabbi Marc Raphael Guedj (Sveitsi)
Rabbi Eugene Korn (Israel)
Rabbi Daniel Landes (Israel)
Rabbi Steven Langnas (Saksa)
Rabbi Benjamin Lau (Israel)
Rabbi Simon Livson (Suomen ylirabbiini)
Rabbi Asher Lopatin (Yhdysvallat)
Rabbi Shlomo Riskin (Israel)
Rabbi David Rosen (Israel)
Rabbi Naftali Rothenberg (Israel)
Rabbi Hanan Schlesinger (Israel)
Rabbi Shmuel Sirat (Ranska)
Rabbi Daniel Sperber (Israel)
Rabbi Jeremiah Wohlberg (Yhdysvallat)
Rabbi Alan Yuter (Israel)
Alkuperäinen julkilausuma päivitetyllä allekirjoittajien listalla on luettavissa osoitteessa
https://www.cjcuc.com/2015/12/03/orthodox-rabbinic-statement-on-christianity/
Suomennos Pekka Lindqvist yhteistyössä KUO:n Kirkko ja juutalaisuus –työryhmän kanssa.
Julkilausuman alkuperäisiin allekirjoittajiin lukeutuva Suomen ylirabbiini, Simon Livson, on
lukenut käännökseen ja antanut sille hyväksyntänsä.
i Mishne Tora, Kuninkaiden lait 11:4 (sensuroimaton editio); Kuzari 4:22.
ii Seder Olam Rabba 35-37; Sefer ha-Shimush 15-17.
iii Principles of Education,”Talmudic Judaism and Society”, 225-227.
iv Komission jaoksen ‘Commission for Religious Relations with Jewry’ neljäs kokous, Grottaferrata, Italia
(19.10.2004).
v Genesis-kommentaari 33:4.
vi Lisäyksiä Shulhan Arukhiin, Hoshen Mishpat, 425:5.
